Uutisia ja tapahtumia

Esimerkki siitä kuinka ilmastonmuutoksen hillintää ja luonnon kirjon suojelua voidaan optimoida yhtä aikaa

Tutkimusalueena oli Kokemäenjoen valuma-alueen kivennäismaan metsät eteläisessä Suomessa. Tulokset osoittavat, että kumpikin tavoitteista voidaan saavuttaa joillain alueilla yhtäaikaa. Etenkin monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet olivat tulosten mukaan tehokkaita myös ilmastomuutoksen hillinnässä, etenkin niiden puuston sisältämien suurien hiilivarastojen vuoksi. Tällaisia alueita olivat etenkin vanhat metsät. Sen sijaan hiilen sidonnan ja varastojen maksimointi ei takaa luonnon kirjon säilymistä. Huomattava ero hiilen ja luonnon kirjon välillä onkin, että metsät sitovat hiiltä ja toimivat varastoina aina kasvaessaan, minkä vuoksi metsien tuottaman ilmastonmuutoksen hillinnän saatavuus ei ole yhtä rajallista kuin luonnon monimuotoisuuden. Sen asijaan luonnon kirjolle tärkeitä alueita on vähän eikä niitä synny nopeasti lisää.

Tulokset osoittavat, että halutessamme voimme ottaa nämä molemmat näkökulmat huomioon yhtäaikaisesti ja täten sekä hillitä ilmaston muutosta että edistää luonnon kirjon säilymistä pitkällä aikavälillä.

Artikkeli: Developing a spatially explicit modelling and evaluation framework for integrated carbon sequestration and biodiversity conservation: Application in southern Finland

GraficAbstract_stotem_c BD, GraficAbstract_stotem_c BD

Examples from landscape prioritization for biodiversity and carbon in the Kokemäenjoki river basin. All maps show the currently protected areas (in dark grey) and the best 10% of forests on mineral soils, where harvesting should be avoided (in colour). Panel A) gives the integrated balanced priority areas (in orange) that maximize both biodiversity values and carbon pools and fluxes. Panels C) and D) show priority areas for biodiversity only (in blue) and carbon only (in red), respectively. Boxplots in panel B) show how much these priority areas capture of the total values within mineral soil forests, shown separately for biodiversity (dead wood potential, old forests, threatened species and focal birds) and carbon (pool and fluxes) features (x-axis), and for currently protected areas and the three different priority solutions (A,C,D) (boxplots). © SYKE, University of Helsinki, LUOMUS, University of Eastern Finland, The Finnish Forest Centre

Suomen rannikon arvokkaimmat vedenalaiset meriluontoalueet tutuiksi

Tieto meriluonnosta ja sen arvoalueista on oleellinen osa meren kestävää hyödyntämistä. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMUn viidentoista vuoden kartoitusten tuloksena tuotettiin vihdoin vuonna 2018 ensimmäinen meriluonnon arvokartta. Arvokartta perustui noin 140.000 VELMU-havaintoon ja se huomioi sekä lajit että luontotyypit ja niihin vaikuttavat paineet. Kartta tuotettiin käyttäen Zonation-ohjelmaa. Tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että jopa kolme neljäsosaa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisimmista ja toiminnallisesti tärkeimmistä alueista sijaitsee nykyisen merensuojeluverkoston ulkopuolella. Lue tarkemmin asiasta itameri.fi -sivustolta.

Luonnon priorisointi päätöksenteon apuna -seminaari 5.11.2019 Säätytalolla

Zonation antaa lisätietoa maiseman luontoarvoista

Zonation-arvokartta Sipoon Rörstrand © SYKE

Miten ekologiset priorisointianalyysit voivat auttaa päätöksenteossa? Luontoarvojen määrittelyssä? Kaavoituksessa? Luonnonhoidossa? Entä mitkä ovat ekologisen kompensaation tärkeimmät kysymykset? NÄitä aiheita käsitelleiden esitysten materiaalit ovat ladattavissa materiaalit-sivustoltamme.

Suojelua ja ennallistamista tukevat analyysit

Ninni Mikkonen (Suomen ympäristökeskus): Suomen metsien monimuotoisuus
Eini Nieminen (Jyväskylän yliopisto): Vapaaehtoisuuden vaikutus soidensuojelun ekologiseen vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen
Santtu Kareksela (Metsähallitus): Natura 2000 -alueiden Natura 2000 -luontotyyppien ennallistamisen ja luonnonhoidon painopistealueet

Kaavoitusta tukevat analyysit

Joel Jalkanen (Helsingin yliopisto): Zonation-analyysit osana Uudenmaan maakuntakaavoitusta
Elina Virtanen (Suomen ympäristökeskus): Suomen mereisten suojelualueiden arviointi
Atte Moilanen (Helsingin yliopisto): Uusi-Seelanti esimerkkinä Zonationin käytöstä kaavoituksessa

Ekologinen kompensaatio

Atte Moilanen (Helsingin yliopisto): Ekologisen kompensaation suunnittelun ja toteutuksen ydinkohdat

Lisätietoja suunnittelija Ninni Mikkoselta etunimi.sukunimi@syke.fi

Zonationin kehittäjä Atte Moilanen sai ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen tunnustuksen kehitettyään menetelmiä ekologisen suunnittelun tuleksi

Kansainvälinen luonnonsuojelun edistämisen seura Society for Conservation Biology, SCB, on myöntänyt tunnustuksen SCB Europe Distinguished Service Award in memory of Ilkka Hanski Helsingin yliopistossa työskentelevälle tutkimusjohtaja Atte Moilaselle. Hän saa tunnustuksen siitä, että on tuonut ekologian, matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen menetelmiä luonnonsuojelun ja kestävän ympäristönhoidon tutkimukseen. Palkinnon ovat aiemmin saaneet mm. Al Gore ja David Attenborough.

Asiasta lisää Helsingin yliopiston artikkelissa (Helsingin yliopisto 25.5.2018)

Zonationia hyödynnetiin 10-vuotiaan METSO-ohjelman väliraportoinnissa

10 vuotta sitten käynnistynyt METSO-ohjelma on saavuttanut noin 60 % vuodelle 2025 asetetusta suojelutavoitteestaan. Väliarvioinnissa hyödynnettiin Zonation-ohjelmistolla tehtyjä metsien monimuotoisuuden valatkunnallisia analyysituloksia laajasti.

METSO-ohjelman väliarvio (Jyväskylän yliopisto, PTT, Gaia Consulting, pdf)
METSO-ohjelman väliarviointi kertoo vapaaehtoisen suojelun onnistumisesta (Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tiedote, Metsonpolku 27.2.2019)
10-vuotias METSO-ohjelma saavutti pääoasin viime vuoden suojelutavoitteensa (Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön tiedote, Metsonpolku 22.2.2018)

Avoin paikkatietoaineisto luonnon monimuotoisuudelle tärkeistä metsistä Suomessa avattu

Suomen metsistä on laadittu kaikille avoin valtakunnallinen kartta-aineisto, joka antaa kattavan kuvan metsien luontoarvojen jakaantumisesta. Kartta-aineistossa kaikki Suomen metsäalueet ovat paremmuusjärjestyksessä luonnon monimuotoisuutta kuvaavien ominaisuuksien perusteella. Monimuotoisuudelle arvokkaita metsäalueita löytyy kartta-aineiston perusteella kaikista maakunnista, mutta ne eivät ole jakautuneet tasaisesti. Määrällisesti eniten arvokkaita metsäalueita löytyy Lapista, Etelä-Savosta, Pohjois-Karjalasta ja Keski-Suomesta. Pinta-alaan suhteutettuna eniten alueita on Uudellamaalla, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa.