Euroopan ympäristövirasto EEA on tuottanut erityisalueiden aineistoja alueilta, joiden on nähty olevan alttiina erityisille ympäristöhaasteille ja ongelmille. Tulkinta perustuu erittäin korkean resoluution satelliittikuviin (2,5 m x 2,5 m). Paikallisten erityisalueiden on tarkoitus täydentää yleiseurooppalaisia aineistoja.
Tiedot on tuotettu keskitetysti ilman kansallista panosta. Asiantuntijat ovat arvioineet niiden käyttökelpoisuutta ja laatua Suomessa vastaamalla käyttäjäkyselyihin ja ryhmäkeskustelujen avulla. Aineistoja on myös verrattu muihin kotimaisiin aineistoihin ja laskettu niille laatua kuvaavia tunnuslukuja.
Paikalliset erityisalueet jaetaan kolmeen ryhmään:
Kaupunkiatlas (Urban Atlas)
Lähde: EU/EEA
Kaupunkiatlas sisältää yleiseurooppalaista vertailukelpoista maankäyttöä ja maanpeitettä koskevaa tietoa Euroopan tärkeimmiltä toiminnallisilta kaupunkialueilta. Siihen kuuluu myös erillinen aineisto kaupunkien puuriveistä. Suomessa aineistoa on seuraavista kaupungeista: Helsinki, Lahti, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu.
Kaupunkiatlas sisältää yli 50 000 asukkaan kaupungit, joita oli v. 2012 yhteensä vajaat 700. Huomiota on kiinnitetty erityisesti toiminnallisiin kaupunkialueisiin ja kaupungin reuna-alueiden vaihettumiseen maaseuduksi. Aineistossa on 17 kaupunkiluokkaa, joiden kuviokoko on vähintään 0,25 ha ja 10 maaseutuluokkaa kuviokooltaan vähintään 1 ha. Aineistoon kuuluu myös erillisenä katujen puurivit.
Kaupunkiatlaksen luokittelu seuraa suurelta osin samaa logiikkaa kuin Corine 2012 -maanpeittoaineiston luokkajako. Se on kaupungin maankäyttömuotojen suhteen kuitenkin yksityiskohtaisempi kuin Corine-luokitus. Esimerkiksi väljästi rakennetut asuinalueet luokitellaan Kaupunkiatlaksessa neljään alaluokkaan, jotka kuvaavat maaperän peittämisen prosentuaalista osuutta. Myös liikennealueet on Kaupunkiatlaksessa jaoteltu alaluokkiin liikennemuodon mukaan. Kokonaan uusia luokkia ovat syrjäiset asutusalueet sekä joutomaat.
Euroopan komission vuonna 2015 toteuttama elintasoa tutkiva kyselytutkimus Urban Audit sisälsi kaupunkeja ja niiden ympäristöä kuvaavia indikaattoreita. Se osoitti, että vaikka kaupunkeihin on tarjolla paljon erilaisia sosioekonomisia tietoja, vertailukelpoisia maankäyttötietoja ei ollut. Jotta voitaisiin helpottaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa, Kaupunkiatlas suunniteltiin vertaamaan maankäyttömuotoja tärkeimpien eurooppalaisten kaupunkien kesken. Aineiston laatiminen on Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston ja yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston yhteinen aloite, jota Euroopan avaruusjärjestö ja Euroopan ympäristökeskus ovat toteuttaneet.
Sen lisäksi että Kaupunkiatlaksen on tarkoitus toimia päätöksenteon apuvälineenä, voidaan sen tietosisällöstä saada työkaluja mm. kaupunkiluonnon, kaupunkien kestävän kehityksen ja kaupunkien laajenemisen tutkimiseen ja seurantaan. Arvion mukaan aineiston luokitus on melko onnistunut, kuvioiden rajauksessa on kuitenkin parantamisen varaa. Käyttäjät toivoivat lisää tietoa mm. palvelukeskittymistä, viheralueista että lisää pohjoismaisia kaupunkeja saataisiin mukaan ainesitoon. Päivitystiheyttä pidettiin hyvänä.
Sisävesien rannat (Riparian Zones)
Lähde: EU/EEA
Sisävesien rantojen kolme toisaan täydentävää aineistoa sisältävät tietoa ranta-alueen rajautumisesta, maanpeitteestä ja -käytöstä sekä rantojen viherkäytävistä. Niiden tarkoituksena seurata biologista monimuotoisuutta ranta-alueilla sinisen ja virheän infrastruktuurin eli ekologisen verkoston kannalta.
Ranta-alueet edustavat kuivan maan ja makean veden ekosysteemien vaihettumisalueita, joille antavat leimansa erot hydrologiassa, maaperässä ja luonnonolosuhteissa sekä veden virtauksen voimakkuus. Suomessa ranta-alueita on huomattavan paljon. Ranta-aluetuotteiden toivotaan tarjoavan tukea EU: n biodiversiteettistrategian v. 2020, luonto- ja lintudirektiivien sekä vesipolitiikan puitedirektiivin strategioiden seurannassa ja raportoinnissa
Maanpeiteluokitus on tehty luonnon monimuotoisuuden seurantaan suurilla ja keskisuurilla eurooppalaisilla joilla. Sen päätavoitteena on tukea ekosysteemien ja niiden palveluiden kartoitusta ja arviointia osana EU: n biodiversiteettistrategiaa vuoteen 2020 mennessä. Luokat noudattavat ennalta määriteltyä nimistöä ja Corine Land Coverin ja ekosysteemien MAES-typologian perusteella.
Arvioinnin mukaan käytetty luokitus oli tarpeettoman monimutkainen ja yksityiskohtainen, minkä lisäksi osa luokista oli epäselvästi kuvattu. Rantojen maanpeitettä kuvaavat aineistot olisivat kuitenkin todella tarpeellisia, ja sisävesien ranta-aineistoa kannattaisi kehittää edelleen. Aineiston toivottiin ulottuvan myös pienempiin jokiin ja järviin, nyt vesistön minimikoko ranta-alueen määritykseen jättää pois paljon rantoja.
Ranta-alueiden rajaus perustuu monimutkaiseen tilamallinnukseen, jossa hyödynnetään rantavyöhykkeen maanpeite / maankäyttöluokitusta, laajamittaisia satelliittiaineistoja ja erilaisia paikkatietoja sekä spatiaalisesti ilmaistuja indikaattoreita. Lähtöaineistot parametroidaan alueellisesti ja painotetaan suhteellisen merkityksen mukaan sumealla mallinnusmenetelmällä. Rantavyöhykkeet tarjoavat enemmistön vesireittien toiminnallisuuksista keskittyen ekosysteemipalveluihin.
Potentiaalinen ranta-alue on mallinnettu alue suurien ja keskisuurten eurooppalaisten jokien ja niiden rantojen molemmin puolin, joilla on suuri todennäköisyys kuulua ranta-alueisiin. Se kuvaa tyypillisesti rannikkovyöhykkeiden potentiaalista enimmäislaajuutta ilman ihmisen vaikutusta.
Todellinen ”Riparian Zone” on yhdistelmä potentiaalisesta ranta-alueesta ja reuna-alueiden ominaispiirteiden (kulttuurivaikutteinen rantakasvillisuus, juoluat, penkereet jne.) satelliittihavainnoista. Se kattaa alueen, jolla on korkein todennäköisyys löytää nykyiset ranta-alueet. Arvioinnin mukaan tässä käytetty ranta-alueen rajaus ei ole Suomen oloissa toimiva. Se sisältää toisaalta korkealla olevia kuivia rantoja, toisaalta monet rannan vaikutuspiirissä olevat maatalousalueet jäävät pois. Myös käytetty korkeusmalli on ollut liian karkea.
Rantojen viherkäytävät ovat ekologisesti merkittäviä, rakenteellisia maisema-elementtejä, jotka toimivat biologisen monimuotoisuuden tärkeinä leviämisvektoreina. Ne käsittävät pensaita ja puita ja tarjoavat laajan valikoiman ekosysteemipalveluja: ne liittyvät sekä maiseman rikkauteen että elinympäristöjen hajanaisuuteen, niillä on välittömät mahdollisuudet ennallistamiseen ja ne edistävät myös vaarojen hallintaa.
Tuotteen tarkoitus on tarjota luotettavia ja yksityiskohtaisia paikkatietoaineistoa seuraavien elementtien suhteen:
- Kapeat kasvillisuuskäytävät, kuten pensasaidat, pensaat ja puurivit (pituus >100 m ja leveys < 10 m
- Eristetyt puustoiset tai pensastoiset laikut kooltaan 500 m² ja 0,5 ha
- Viherkäytävät, mukaan lukien puut ja pensasaidat, joiden pituus on vähintään 100 metriä ja vähimmäiskoko 500 m²
Viherkäytävät ovat osa vihreää infrastruktuuria, jota käsitellään erityisesti EU: n biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa 2020. Arvion mukaan nyt tulkittu rantojen viherkäytäväaineisto ei sovellu Suomen oloihin, koska se sisältää alueita, jotka ovat osana isompia metsäkuvioita, ja lisäksi kasvillisuuden yksityiskohtia on on vaikea erottaa maisemarakenteesta. Aineiston lähestymistapa kuvaa paremmin Keski-Euroopan oloja.
Natura2000-alueiden ekosysteemipalvelut (N2K)
Lähde: EU/EEA
N2K-aineiston avulla pyritään arvoimaan Natura 2000 -verkoston tehokkuutta ja erityisesti tiettyjen avoimien ruohikkomaiden pinta-alan kehitystä. Suomen osalta aineistossa on kaksi kohdetta Lounais-Suomesta. Aineisto on luokiteltu ekosysteemipalveluita kuvaaviin maanpeite- ja maankäyttöluokkiin.
Natura 2000 on EU:n luonto- ja biodiversiteettipolitiikan keskeinen osa. Luonnonsuojelualueiden verkoston tavoitteena on varmistaa Euroopan arvokkaimpien ja uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen pitkäaikainen säilyminen luontodirektiivin nojalla.
N2K-aineistoon valittiin joukko nurmi- ja niittyalueita sisältäviä Natura-alueita ja niille 2 km puskurivyöhyke. Tarkoitus on arvoida alueilta niittyluontotyyppien todellista tilaa, tilaa ja kehitystä ajan myötä. Suomesta mukana on kaksi Natura-aluetta: Rekjokilaako ja Paimionjokilaakso. Suomen niittyluontotyypeistä mukana ovat mm. kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisella alustalla ja alavat niitetyt niityt.
Tarkasteltavien alueiden maanpinnan ja maankäytön kartoituksen päätavoitteena on tukea ekosysteemien kartoittamista ja arviointia ja niiden palveluja osana EU:xn biodiversiteettistrategiaa vuoteen 2020 mennessä. Aineistossa kuviot on luokiteltu ekosysteemipalveluja kuvaaviin MAES-luokkiin.
Aineisto sisältää vain muutaman kohteen, ja arvioinnissa toivottiin lisää luontotyyppejä tarkasteluun. Näiden ruohikkomaiden osalta aineisto nähtiin käyttökelpoiseksi kuvaamaan etenkin alueiden tilaa ja niihin kohdistuvaa painetta. Itse Natura-luontotyyppien ei onnistu, ja mm. puuryhmiä sisältävien luokkien rajausta voisi parantaa. Myös tieverkolla on keskeinen rooli aineiston kuvioinnissa.
MAES-luokitus ekosysteemipalveluiden kuvaamiseen
Natura2000-hankkeen yhteydessä käytettiin erityistä maanpeite-maankäyttönimikkeistöä, joka on yhteensopiva MAES-luokittelun (Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services) nimikkeistön kanssa. Luokitus erottelee 12 pääekosysteemityyppiä, jotka perustuvat EUNIS-luontotyypin luokituksen korkeammille tasoille ja sillä on vastaavuus Corine-aineistoihin.
Lisätietoja MAES-luokituksesta: http://biodiversity.europa.eu/maes