Ilmastonmuutoksen vaikutukset Barentsin alueen luonnon monimuotoisuuteen – BARIMS

BARIMS-hankkeen tutkimusalueet

Ulkoministeriön rahoittaman BARIMS-hankkeen (Mitigating the impacts of climate change on biodiversity in the Barents Region – BARIMS) tavoitteena on edistää alueellista yhteistyötä kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmista Barentsin euroarktisella alueella. Hankkeessa arvioidaan monimuotoisuudelle erityisen merkittäviä aluekokonaisuuksia, sekä pohditaan keinoja näiden alueiden luontoarvojen ja ekosysteemien toimivuuden turvaamiseksi osana ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen torjuntaa.

Hankkeessa selvitetään monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden suurten jokien valuma-alueiden ja niiden edustan merialueiden luontoarvoja, sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia näiden alueiden ekosysteemeihin. Hanke toteutetaan kahdessa vaiheessa: 2020-2021 ja 2022-2023.

Hankkeessa kootaan olemassa olevaa tietoa ja tunnistetaan mahdollisia uusia aineistolähteitä maa-alueelta, makeanveden alueilta ja merialueilta. Tilastollista mallintamista käytetään luonnon monimuotoisuuden nykyisen ja tulevaisuuden levinneisyyden ennustamiseen muuttuvassa ilmastossa. Lisäksi järjestetään työpajoja ja seminaareja, joissa arvioidaan koottujen tietojen hyödyntämistä esimerkiksi maankäytön suunnittelun tarpeisiin ja tunnistetaan uusia tietotarpeita.

Hankkeen tärkeimmät toimenpiteet 2020-2023

Kootaan olemassa olevaa paikkatietoa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista valuma-alueista ja niihin rajoittuvista merialueista hankkeen alkuvaiheessa tunnistetuilta alueilla.
Etsitään keinoja arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkimusalueiden luontoarvoihin, ekosysteemeihin ja luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Tunnistetaan keskeisiä toimenpiteitä, joita tarvitaan luonnon monimuotoisuuden ja luonnosta riippuvaisten elinkeinojen turvaamiseksi Barentsin euroarktisella alueella.
Tuotetaan interaktiivisia viestintämateriaaleja ilmastonmuutoksen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen.

Tutkimusalueet

BARIMS-hankkeessa keskitytään kahteen rajat ylittävään alueeseen Barentsin alueella: Suomen ja Ruotsin alueilla sijaitsevaan Tornionjoen valuma-alueeseen, sekä Suomen ja Norjan alueilla sijaitsevaan Tenojoen valuma-alueeseen.

Tornionjoen valuma-alue

Yli 500 kilometrin pituinen Tornionjoki alkaa virrata Ruotsin Norrbottenista läheltä Norjan rajaa kohti etelää ja liittyy Muonionjokeen ja laskee Perämereen. Tornionjoki virtaa Suomen ja Ruotsin valtionrajaa pitkin. Torniojoen valuma-alue sijaitsee osittain Ruotsissa (65%) ja osittain Suomen Lapissa.

Valuma-alueen pohjoisimmille osille tyypillisiä elinympäristöjä ovat tunturit ja kanervanummet. Alueen pohjoisosassa kasvaa tunturikoivuja ja etelämmäksi tultaessa metsämaisema muuttuu lehtipuita ja havupuita kasvavaksi sekametsäksi. Suot ovat yleisiä alueella. Tornionjoki on arvokas vaelluskalajoki ja siihen nousevat kutemaan Itämeren lohi, meritaimen ja vaellussiika.

Saamelaiset harjoittavat poronhoitoa laajasti alueella ja valuma-alue on osa saamelaisaluetta. Alue on yleisesti harvaan asuttua ja suurin osa väestöstä asuu Ruotsin Kiirunassa (n. 23 000 asukasta) ja Suomen Torniossa (n. 21 000 asukasta).

Tenojoen valuma-alue

Tenojoen valuma-alue sijaitsee osittain Finnmarkin läänissä, Norjassa ja osittain Suomen Lapissa. Tenojoen valuma-alueen erityispiirteenä on se, että se kuuluu biogeografisesti kolmeen eri vyöhykkeeseen. Eteläisin vyöhyke Utsjoen alueella ja Finnmarkin alueen läheisyydessä kuuluu tunturilapin vyöhykkeeseen, joka on osa pohjoisboreaalista metsävyöhykettä ja siellä tunturikoivu on dominoiva puulaji, joka yleisesti kertoo mereisestä vaikutuksesta, mutta silti tämä vyöhyke on mantereinen kylmine talvineen. Osalla alueesta on ikiroutaa ja palsasoita.

Tenojoen valuma-alueella on useita suojelualueita, kuten Øvre Anárjohkan kansallispuisto, Kevon luonnonpuisto, ja Kaldoaivin luonnonpuisto.

Tunturilapin pohjoispuolella sijaitsee vuonolapin vyöhyke, joka ulottuu vuonojen kärkiin. Se on mereinen pohjoisboreaalinen vyöhyke, jolla tunturikoivu on pääpuulaji, ja metsissä kasveista metsäkurjenpolvi (Geraniun sylvaticum) ja ruohokanukka (Cornus suecica) dominoivat. Pohjoisin vyöhyke on hemiarktinen vyöhyke, joka on mereinen ja lähes puuton. Meri on sula vuoden ympäri. Monet kasvilajit ovat arktisia.