© Kuva: Teemu Helonheimo
Sähköistyminen on keskeinen osa vähähiilistä energiamurrosta, ja sen vaikutukset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tulee tunnistaa ja arvioida energiantuotantoa sekä -kulutusta koskevassa päätöksenteossa, painottaa Ilmastopaneelin tänään julkaisema raportti. Selvitys nostaa esiin sähköistymisen keskeiset oikeudenmukaisuuskysymykset ja tarjoaa eväitä Suomen parhaillaan uudistettavaan ilmasto- ja energiastrategiaan.
Energiajärjestelmien sähköistäminen voi merkittävästi vähentää hiilidioksidipäästöjä ja auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Energiamurroksella voi kuitenkin olla monenlaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, joiden hyödyt ja haitat eivät jakaudu tasaisesti yhteiskunnan eri aloille tai eri ihmisryhmien kesken.
”Kun energiajärjestelmä muuttuu yhä enemmän sähköntuotantoon ja uusiutuvaan energiaan nojaavaksi, on tärkeää tunnistaa energiamurroksen vaikutukset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Julkisella ohjauksella on pyrittävä lieventämään syntynyttä epäoikeudenmukaisuutta esimerkiksi uudelleenkouluttamalla niitä, joiden työpaikat poistuvat energiamurroksen myötä, ja tukemalla vähävaraisten energiaremontteja”, sanoo SYKEn tutkimusprofessori Paula Kivimaa, joka on ollut tekemässä raporttia.
Sähköistymiseen pohjaava vähähiilinen energiamurros tarjoaa kuitenkin myös uusia mahdollisuuksia korjata nykyiseen, fossiilisten polttoaineiden käyttöön nojaavaan energiajärjestelmään liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia.
”Sähköistyvä yhteiskunta vaikuttaa kansalaisiin eri tavoin, ja esimerkiksi mahdollisuudet hankkia uutta teknologiaa riippuvat ihmisen tulotasosta, osaamisesta ja asumismuodosta. Energiamurros voi myös parantaa oikeudenmukaisuutta ja energiaratkaisujen hyväksyttävyyttä muun muassa mahdollistamalla kuluttajille edullisemman ja oman sähköntuotannon ja tuomalla kansalaisnäkökulman energiapolitiikkaan”, kertoo Kivimaa.
Kriittisten materiaalien hyödyntämisen vaikutukset huomioitava
Tietyt kriittiset mineraalit, kuten koboltti, litium ja harvinaiset maametallit, ovat maantieteellisesti jakautuneet epätasaisesti, ja niillä on suuri taloudellinen merkitys. Niiden tuotantoketjuihin liittyy myös merkittäviä riskejä. Siksi on tärkeää, että kriittisten mineraalien ja metallien käytön kansainväliset ja paikalliset vaikutukset, tuotannon eettisyys sekä huoltovarmuus huomioidaan nykyistä paremmin.
”Tärkeä oikeudenmukaisuuskysymys liittyy siihen, miten sähköntuotannossa käytettyjen kriittisten materiaalien tuotanto vaikuttaa kaivosyhteisöihin. Vaikutukset näkyvät erityisesti esimerkiksi Afrikassa, mutta tulevaisuudessa ongelma on nähtävissä myös Suomessa”, Kivimaa sanoo.
Kriittisiä materiaaleja on käytössä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvassa energiajärjestelmässä, mutta niiden tarve kasvaa, kun siirrytään sähköön pohjautuviin energiantuotantotapoihin. Näitä materiaaleja käytetään esimerkiksi akkuihin ja uusiutuvan energian, kuten tuulivoiman ja aurinkosähkön, tuottamiseen. Niitä käytetään lisäksi yhä enemmän myös muilla aloilla ja lähes kaikissa digitaalisuuteen nojaavissa laitteissa, joten niiden oikeudenmukaisuusvaikutukset eivät rajoitu vain energiasektorille. Tuotannon haitat ovat usein ulkoistettu Suomen ja Euroopan ulkopuolelle.
Suomen potentiaalisista kaivannaisvarannoista suuri osa on Lapissa, joten kaivostoiminnan vaikutukset saamelaisiin ja paikallisyhteistöihin on huomioitava.
Kansalaisten mahdollisuudet osallistua sähköistymiskehitykseen vaihtelevat
Kuluttajien ja kotitalouksien mahdollisuudet ottaa uusia energia- ja älyteknologioita käyttöön vaihtelevat esimerkiksi koulutustason ja varallisuuden mukaan. Etenkin vähävaraiset ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät tulisi huomioida nykyistä paremmin, ja julkista ja matalan kynnyksen energianeuvontaa tulisi lisätä.
”Suomessa tarvitaan laajempaa selvitystä siitä, miten merkittävä tekijä energiaköyhyys on. Energiaköyhyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kotitalouksilla ei ole varaa tarvittaviin energiapalveluihin. Lisätietoa tarvitaan myös siitä, miten sähköistyminen vaikuttaa energiaköyhyyteen ja kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Esimerkiksi energiatuet ja -neuvonta eivät välttämättä tavoita niitä erityisesti tarvitsevia kohderyhmiä. Tukia paremmin kohdentamalla voidaan ehkäistä uusien haavoittuvien ryhmien muodostumista”, sanoo raporttia tehnyt SYKEn tutkija Anna Lipsanen.
Fossiilisia polttoaineita korvaavan teknologian hinta sekä lämmitykseen ja sähköntuotantoon liittyvä asumismuoto vaikuttavat sähköistymisen oikeudenmukaisuuteen. Pääsääntöisesti uusien teknologioiden yleistyessä niiden hinta laskee. Varhaisessa vaiheessa voidaan kannustaa ottamaan uusia teknologioita käyttöön tukimekanismeilla, kuten esimerkiksi uuden teknologian hankintatuilla.
Sähköistymisen sosiaalista hyväksyttävyyttä tulee lisätä osallistamalla keskeiset toimijat uuden energiajärjestelmän suunnitteluun ja päätöksentekoon.
”Kansalaisten ja eri sidosryhmien näkökulmien huomioiminen energiamurroksen oikeudenmukaisuuskysymyksissä on tärkeää. Energiapoliittinen päätöksenteko koetaan myös usein miesvaltaiseksi ja liian teknis-taloudellispainotteiseksi, joten huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi energia-alan kiinnostavuuden lisäämiseen naisille”, sanoo Lipsanen.
Lisää aiheesta:
Lisätietoja:
- Tutkimusprofessori Paula Kivimaa, SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Tutkija Anna Lipsanen, SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi