Suomen jätevedenpuhdistamoilla muodostuvasta lietteestä suurin osa päätyy viherrakentamiseen ja maatalouteen. Puhdistamoliete sisältää runsaasti ravinteita. Sen lannoitekäyttö lisää keinolannoituksesta köyhtyneen maaperän orgaanisen aineksen varantoja sekä parantaa maan mururakennetta ja vedenpidätyskykyä. Puhdistamolietteen maatalouskäytön esteenä ovat usein sen sisältämien raskasmetallien ja patogeenien lisäksi orgaaniset haitta-aineet ja mikromuovit, joita ei nykyisillä puhdistusmenetelmillä saada tehokkaasti poistettua. Suomen lainsäädännössä ei ole asetettu rajoituksia lietteen sisältämien orgaanisten haitta-aineiden tai mikromuovien määrille. Osittain tämä johtuu tiedon puutteesta ja analytiikan korkeista kustannuksista.
Lietteet ovat lukuisten yhdisteiden seoksia, joten pelkästään niiden kemiallisella analysoinnilla ei voida kattavasti arvioida hyötykäytön turvallisuutta. Biotestien avulla voidaan paremmin tutkia aineiden yhteisvaikutuksia ja biosaatavuuden merkitystä. Aiemmissa tutkimuksissa on käytetty enimmäkseen akvaattisia lajeja. Näiden tulosten perusteella on vaikea arvioida terrestrisiä vaikutuksia. Puhdistamolietteen rutiininomainen kemiallinen analysointi ja biotestaus auttavat lietteen haitallisuuden selvittämisessä. Lisäksi saatuja tuloksia voidaan hyödyntää puhdistamolietteen käsittelymenetelmiä kehitettäessä.
Tässä hankkeessa:
- Tunnistetaan lietepohjaisten lannoitteiden haittavaikutuksen tutkimiseen parhaiten soveltuvat biotestimenetelmät
- Selvitetään käsiteltyjen puhdistamolietteiden haitta-aineiden ja mikromuovien pitoisuuksia, biosaatavuutta, kulkeutumista ja haittavaikutuksia, käyttäen apuna biotestejä, analytiikkaa ja tietokonemallinnusta
- Kehitetään menetelmäohje puhdistamolietteen lannoitekäytön turvallisuuden arviointiin